torstai 2. kesäkuuta 2011

Liettuan valloitus

Nyt on sitten Liettuan voittajanäyttely käyty ja snoisinko että aika hyvillä mielin lähdettiin kotia kohti. Kaikki koirat pärjäsivät paremmin kuin olin koskaan osannut edes kuvitella.


Näyttelypaikallehan me mentiin jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisen kehän alkua, apunani oli muutamia tuttuja, koska koiria oli tosiaan mukana kaikki yksitoista, että vilinää ja vilskettä riitti. Ensimmäisenä kaikista kehistä, joihin olin omia koiriani ilmoittanut, oli vuorossa englanninsetterikehä, että sinne suuntasin Banjon (Baby, It's Fact of Cottongrass) kanssa heti ensimmäiseksi. Juniorinartuissahan tuo meidän Banjo esittäytyi ja nappasi sieltä ERI'n ja pääsi näin kilpailemaan ROP-juniorin tittelistä. Se jäi saamatta, mutta se ei haittaa, Banjo oli siitä huolimatta todella hienosti, yli odotusten VSP-juniori, ja sijoittuipa vielä parasnarttu-kehässäkin kolmanneksi. Että tittelirivistöön tuli sitten lisää vJLTW-11!


Ennen kuin lähdin viilettämään seuraavalle kehälle katsomaan Ansan (Tulenkertoman Eksynyt Mustelyhty) arvostelua, ehdin toki jutustella vähän muiden setteriharrastajien kanssa. Sitten kiidinkin katsomaan Ansaa, jonka eräs tuttavani lupasi esittää. Hienosti Ansa esiintyikin ja kehän jälkeen minullakin oli vähän aikaa hengähtää, jolloin tapasin muun muassa Ansan ja parin muunkin koiran kasvattajia. Oli oikein mukavaa kertoa hyvin menestyneiden koirien kuulumisiakin, ihanhan siinä paisui ylpeydestä!


Seuraavana vuorossa oli pehkokehä, joka harmillisesti meni nahkakehän kanssa päällekkäin. Mutta Medea (Millenium Me And My Shadow) pärjäsi hienosti vähän vieraammissakin käsissä. Pehkokehällä minulla riitti töitä neljän koiran kanssa, vaikka apujoukkoja sain sinnekin. Nuortenluokassa Erkki (Acarden Erämaan Kulkija) sai hienosti EH'n ja sijoittui luokkansa kolmanneksi! Avoimessa luokassa kasvattini Acarden Elämän Tarkoitus taas tienasi tuomarilta H'n, perusteluita tälle en nyt itse muista, mutta eipä yksi pieni H meitä lannista! Tinttukin (Myrskyluodon Surumetsien Talvimorsian) esiintyi hienosti EH'n arvoisesti ja Hilma (Hillfield Hotline Phone) puolestaan sai myöskin H'n. Valioluokan kovassa tasossa kilpaillut Venga (Blackenna's Viva La Vida) sai tuomarilta ERI'n ja sijoittui luokkansa toiseksi! Erittäin iloisena jatkoinkin sitten matkaa saksanseisojakehille.


Ensiksi vuorossa olivat näyttelyyn ilmoitetut kolme saksanseisojaa, joista Dixie (Acarden Diggaan Itseäni) oli yksi. Dixie sai tuomarilta ERI'n ja olipahan tuo myös parasnarttu-kilpailun kakkonen ja sai myös CACIBin! Lyhytkarvaisia olikin sitten vähän enemmän, yhteensä kahdeksan kappaletta. Omista koiristani Barbie (Acarden Bardhadora) ja Vimma (Joy Vision Vox Voicebox) saivat molemmat erinomaiset, ja Barbie sijoittui paras narttu-kehässä toiseksi ja Vimma paras uros-kehässä kolmanneksi! Ja kasvattini Acarden Baltahazar, eli Barbien veli, vei koko potin ollessaan ERI1 PU1 ROP SERT ROP-juniori vJLTW-11 vLTW-11, onnea Azamille! Pitkäkarvainen kasvattini Acarden Conroi oli ainoa rotunsa edustaja, mutta oli kunnioitettavasti myöskin ERI1 PU1 ROP SERT ROP-juniori vJLTW-11 vLTW-11, eli onnea myös Conroille!


Sitten, päivän loppupuolella olikin jäljellä enää pointteri- ja eurasierkehät. Ramonan (Enunia Ramona) kävin esittämässä itse ja ehdinpä katsomaan juuri ja juuri myös Atlantan (Acarden Algaida) arvostelun. Ramona oli rotunsa ainoa edustaja ja saikin hienon tuloksen ERI1 PN1 ROP SERT CACIB vLTW-11! Ja pointtereissa Atlanta sai mahtavan tuloksen myöskin ollessaan ERI1 PN2 ja saipa se vielä CACIBinkin. Ja Atlantan pentuesisarukset pärjäsivät myös hienosti, sillä Acarden Afelia oli ERI1 PN1 ROP ROP-juniori SERT vjLTW-11 vLTW-11 ja Acarden Ajax oli ERI1 PU1 VSP SERT vLTW-11.


Kaiken kaikkiaan erinomainen päivä ja erinomaisia tuloksia, joten enemmän kuin tyytyväisinä lähdimme kotia kohti!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Mökkikausi alkaa!

Kotiuduttiin sitten tokokisojen jälkeen nyt hetkeksi ja kasseja purkamatta lähdetään kohta rentoutumaan mökille! Viikonlopuksikin on luvattu niin lämmintä ilmaa, että eihän tässä voi kuin hihkua riemusta, toivottavasti karvaiset kaverit ovat yhtä innoissaan siitä että pääsee juoksemaan sydämensä kyllyydestä metsäpoluille.


Tokokisoista sen verran, että koko sakkihan meillä oli mukana, lukuunottamatta Dixietä, Banjoa ja Ramonaa, mutta tytsyillä oli ystäväni mukaan oikein hauskaa keskenään, enkä usko että nuo olisivat tottelevaisuuskisoja mihinkään väliin edes kaivanneet.


Itse kisat menivät aivan loistavasti, koirat pärjäsivät paremmin kuin olisin koskaan uskaltanut edes toivoa. Torstaina minut yllättivät ihan totaalisesti Vimma, Erkki ja Medea, jotka kukin nappasivat omasta luokastaan I-palkinnon. Toisillakin koirilla meni erinomaisesti, kukaan ei tullut edes hylätyksi, olen erittäin ylpeä :) Lisäksi tämän päivän tokokisoista I-palkinnon nappasivat Medea, Tinttu ja Erkki, ja tästäkään kisasta ei omia koiriani hylätty ja menivät loputkin aivan erinomaisesti. Itseasiassa kisareissu meni yllättävän hyvin ilman mitään sen kummempia kommelluksia, mitä nyt Hilma vähän repäisi ja aiheutti kaikille sydänkohtauksen kadotessaan ihmeellisesti metsään, mutta palasikin sieltä sitten minuutin huutelujen jälkeen keppi suussa ja valmiina toimintaan.


Ei kai tässä sen kummempia, nyt me lähdemmekin tästä ajelemaan kohti mökkiä, tavataan taas parin päivän päästä mökkitunnelmissa!

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Tottelevaisuutta

Ihanaa kun säät suosivat tällä tavalla. Aurinkoa riittää ja kyllä näyttää vahvasti siltä, että se kevät saapuu tänne pohjolaankin. Muutamat silmutkin olen jo puissa nähnyt, niitä loppujakin odotellaan kuitenkin vielä saapuvaksi ja tottakai lehtiä noihin puihin olisi ihan mukavaa saada sitten jossain vaiheessa.


Mekin koirien kanssa availlaan piakkoin mökkikautta. Huomenissa olisi tarkoitus käydä laittamassa mökkiä ja sen ympäristöä kuntoon viikonloppua varten. Olen aika innoissani siitä että pääsee taas vihdoin mökkeilemään. Vanha kunnon mökkimmehän on ihan perus mökkimökki ilman mitään sen kummempia hulppeuksia, eli juoksevaa vettä siellä ei ole. Mukavaa päästä oikeasti rentoutumaan ja rellestämään koirien kanssa pusikoihin.


Tottelevaisuuskilpailuja ollaan tässä menossa katsastamaan pari kappaletta. Huomenna ja ylihuomenna olisi luvassa kisailua tottelevaisuuskentillä. Mukaan lähtevät molempiin kisoihin alokasluokkaan Medea (Millenium Me And My Shadow), Erkki (Acarden Erämaan Kulkija) ja Ansa (Tulenkertoman Eksynyt Mustelyhty), avoimeenluokkaan puolestaan Vimma (Joy Vision Vox Voicebox), Hilma (Hillfield Hotline Phone) ja Tinttu (Myrskyluodon Surumetsien Talvimorsian) ja lisäksi voittajaluokkaan osallistuvat Atlanta (Acarden Algaida), Barbie (Acarden Bardhadora) ja Venga (Blackenna's Viva La Vida). Melkein koko lössin kanssa siis lähdetään valloittamaan tokokentät, ainoastaan kolme koiraa jää pitämään kotiin vahtia. Onneksi saan tokoreissulle apujoukkoja matkaan, muuten olisin näiden kanssa ihan pulassa kun ovat tuollaisia elohiiriä koko sakki.

Tässä pakkailun lomassa kun ehdin kirjoittaa blogia, niin lienee syytä mainita, että eilen käytiin myös meidän tokoalokkaiden kanssa myös tottelevaisuuskentillä, eli tottelevaisuuden kanssa on vilinää. Onneksi päivä oli kaunis ja saatiin todella kivoja tuloksiakin. Erkki meni ihan perushyvin, mitä nyt oli pieniä ongelmia paikallaanolossa ja muutamia tyylivirheitä, poika tienasi kuitenkin hienosti 151 pistettä ja ansaitsi II-palkinnon suorituksellaan, oikein ylpeä olen. Medealla taas ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin Erkillä, sai 117 pistettä ja III-palkintohan sitä sitten saatiin, toisaalta Medean treeni on jäänyt vähän vähemmälle ja tyttö oli aivan ruosteessa ja ohjaaja täysin paineissa, joten mitään muuta ei voitu odottaakaan :D Sitten meidän tokobortsumme Ansa suorastaan loisti eilen! Ansa ansaitsi eilen hienot 173 pistettä ja moisella pistesaaliillahan on tiedossa alokasluokan I-palkinto! Vielä toinen tarvittaisiin, että päästäisiin Ansan kanssa avoimeen.

Nyt on aika pakata loput kamppeet kasaan ja lähteä tokoilemaan, vielä viimeiset hermoilut ennen kisoja ja katsotaan sitten seuraavalla päivityskerralla millaisia tuloksia saatiin :)

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Sä olet helmi kuuman maan - Ramona

Ehkä pieni yllätys kaikille mutta Enunia Ramona -niminen neitokainen kotiutui meille tässä vähän aikaa sitten. Ramona on oikein lupaava neitokainen ja on jo ottanut paikkansa laumassamme ja sydämissämme.


Luonteeltaan tyttö on ystävällinen ja lempeä, mutta vieraita kohtaan suhteellisen pidättyväinen. Heti ensimmäisenä päivänä kun Ramona kotiutui meille, siitä suorastaan huokui itsevarmuus ja rauhallisuus, vaikka selvästi vieraat ihmiset ja koirat vähän hermostuttivat, puhumattakaan uudesta paikasta. Siihen nähden suhteellisen rauhassa se oli koko ajan eikä niin sanotusti hermoillut mistään turhasta.

Tuossa tuo eurasierneiti nyt makoilee jaloissani samalla kun tätä tekstiä kirjoitan. Täytyy sanoa, että karva on ainakin mukavan lämmin ja pehmeä ;) Toisaalta ehkä vähän huolettaa kun se varaamani saksanseisojauroskin saapuu kohta niin vilinää ja vilskettä kyllä sitten riittää. No, katsotaan mitä tapahtuu ja eletään sen mukaan päivä kerrallaan.

Pakko vielä hehkuttaa, että me lähdetään Ranskaan ja Liettuaan voittajanäyttelyyn. Tällä hetkellä kaikki koirat on ilmoitettuna molempiin - Ramona mukaanlukien. Itseasiassa Ramonan ilmoittautuminen Ranskaan lähti sen verran myöhässä, että en tiedä ehtikö se perille määräaikaan mennessä, mutta se selviää sitten aikanaan. Olisihan se toisaalta hienoa lähteä koko poppoon kanssa reissuun (toisaalta ajatus taas hirvittää niin että hyvä kun kestän ajatellakaan), mutta jos nyt sattuu käymään niin että Ramonan ilmottautuminen ei ehtinyt määräaikaan mennessä perille, se jää siskoni kanssa pitämään talovahtia.

En osaa oikeastaan sanoa, millaista menestystä koiriltani voittajanäyttelyissä odotan. Se riippuu pitkälti kilpakumppaneista ja tuomareista, sekä tietysti siitä, miltä koira sillä hetkellä näyttää. Tietystikään me ei meriittien ja sertien perässä tuonne olla lähdössä, on vain hauskaa nähdä taas vanhoja tuttuja ja tutustua ehkä myös uusiin harrastajiin. Vielä kuukausi pitäisi jaksaa odottaa, mutta eiköhän se tässä mene.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Aktiivisuus nollassa

Jo pitkään minua on kutkutellut hankkia uusi saksanseisojauros meidän remmiimme. Nyt on sitten lähtenyt Ruotsiin Maja Grönroosille (evm) varaus karkeakarvaisesta kaverista, jonka pitäisi kotiutua tuossa ensi kuun puolessa välissä. Jännityksellä odotan jo nyt poikaa kotiin, onhan se aina jännittävää saada uuden linjan edustaja kenneliinsä ja muutenkin uudet koirat tuovat aina mukanaan uusia haasteita.

Vanhuus alkaa paistaa jo joidenkin koirien kohdalla Venga (Blackenna's Viva La Vida) ei enää ole yhtä vauhdikas ja energinen kuin ennen ja lonkatkin vähän vaivaavat. Se ei enää jaksa telmiä toisten koirien kanssa samalla tavalla kuin ennen, mutta sellaista elämä on, välillä tulee suru-uutisia ja niiden kanssa on vain kyettävä elämään. Ja saammehan me vielä Vengan kanssa viettää varmasti monia ikimuistoisia hetkiä ennen sen poismenoa, joten emme sure vielä.

Erkin (Acarden Erämaan Kulkija) kanssa alamme nyt kiertää kisakenttiä ihan tosissamme. Erkilläkin kun on lahjoja ja onhan tuo perinyt isänsä (Blackenna's Viva La Vida "Venga") loistavat paimennustaidot, joten luulisi että paimennusvalionarvo on vähintäänkin realistinen tavoite tämän herran kohdalla. Perusradanhan Erkki kävi suorittamassa jo 12. maaliskuuta saaden hienot 41 pistettä, mutta sitten onkin ollut pientä kilpailutauontynkää.

Näin aktivoiduin myös Acarden kotisivujen päivittelyssä ja uutta ulkonäköä saatiin sinnekin. Vähän keväisempää ja raikkaampaa vastapainoksi edelliselle siniselle ja erittäin tummalle ulkoasulle. Näillä mennään nyt vähän aikaa.

On ihanaa huomata, kuinka kevät tulee ja tuo mukanaan myös kesän. Lumet ovat täältäkin jo miltei kokonaan sulaneet, mitä nyt autoteiden varsilla näkyy muutamia mustia lumikasoja siellä täällä. Koirathan ovat toki ihan innoissaan lämmenneistä ilmoista ja muutama tuolla pötköttelee juuri nytkin lämpimässä auringossa. Itsekin voisin mennä vähän laittamaan pihaa kuntoon, se on nimittäin aika järkyttävän näköinen juuri nyt.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Uutta blogia!

Vanha blogi on nyt historiaa ja uusi on silmienne edessä. Toivon vain että jaksaisin kirjoitella tätä vähän pidempään kuin edellistä blogia, johon aika ja jaksamus eivät juurikaan riittäneet. Nyt vajaan kahden vuoden bloggailutauon jälkeen kokeilen uudestaan ja sitten näemme mitä tapahtuu.

Kuinka ollakaan, sain huomata että Acarden pehkojen ja saksanseisojien kanssa on vierähtänyt kohta huimat kolme vuotta. Kesäkuussa tätä rumbaa on siis kestetty ihan kiitettävän kauan. Tottakai me koirien kanssa juhlistetaan tätä vähän mökkeilemällä ja ylipäätänsäkin hihhuloimalla ympäriinsä, ei sitä joka päivä kolmea vuotta täytetä.

Tämän blogin avaustekstin nojalla olisi kai ihan hyvä sanoa sananen kennelistäni. Acardehan sijaitsee tosiaan Haukiputaalla, Oulun läänissä. Asumme suurella tontilla, jossa koirilla on hirmusti tilaa vaeltaa. Toisaalta koiralauman pienentyessä olen alkanut suunnitella muuttoa kaupunkiin. Kaikki olisi lähempänä ja elämä helpottuisi muutoinkin kamalasti. Koiria on kuitenkin vielä niin monta, että johonkin kerros- tai rivitaloasuntoon muuttaminen olisi suorastaan itsemurha. Eihän sitä tiedä, jos meille taas joku yllätyskoira putkahtaa, eihän sitä tiedä jos vastaan tulee joku ylitsepääsemättömän ihana yhdistelmä, josta on vähän niinkuin pakko saada pentu.

Koiramäärähän on tällä hetkellä se yksitoista koiraa. Yhtäkään hetkeä näiden karvaturrien kanssa en vaihtaisi pois, vaikka onhan meillä ollut myös vaikeuksia. Tässä blogittelutauon aikana on myös ollut koiria, joiden poismenoa olemme saaneet surra. Yhteensä seitsemän omaa koiraani on nyt sateenkaarisiillan tuolla puolen ja kaikkia näitä muistelemme edelleen lämmöllä ja rakkaudella.

Aiheesta eksyminen lienee mielipuuhiani, sillä lupaamaani esittelykierrosta kennelin pihamailla ei näemmä koskaan tullutkaan. Ehkäpä vielä jonain päivänä saan aikaiseksi kirjoittaa senkin pätkän ja pääsette tutustumaan lähemmin elämäämme.