Vanha blogi on nyt historiaa ja uusi on silmienne edessä. Toivon vain että jaksaisin kirjoitella tätä vähän pidempään kuin edellistä blogia, johon aika ja jaksamus eivät juurikaan riittäneet. Nyt vajaan kahden vuoden bloggailutauon jälkeen kokeilen uudestaan ja sitten näemme mitä tapahtuu.Kuinka ollakaan, sain huomata että Acarden pehkojen ja saksanseisojien kanssa on vierähtänyt kohta huimat kolme vuotta. Kesäkuussa tätä rumbaa on siis kestetty ihan kiitettävän kauan. Tottakai me koirien kanssa juhlistetaan tätä vähän mökkeilemällä ja ylipäätänsäkin hihhuloimalla ympäriinsä, ei sitä joka päivä kolmea vuotta täytetä.
Tämän blogin avaustekstin nojalla olisi kai ihan hyvä sanoa sananen kennelistäni. Acardehan sijaitsee tosiaan Haukiputaalla, Oulun läänissä. Asumme suurella tontilla, jossa koirilla on hirmusti tilaa vaeltaa. Toisaalta koiralauman pienentyessä olen alkanut suunnitella muuttoa kaupunkiin. Kaikki olisi lähempänä ja elämä helpottuisi muutoinkin kamalasti. Koiria on kuitenkin vielä niin monta, että johonkin kerros- tai rivitaloasuntoon muuttaminen olisi suorastaan itsemurha. Eihän sitä tiedä, jos meille taas joku yllätyskoira putkahtaa, eihän sitä tiedä jos vastaan tulee joku ylitsepääsemättömän ihana yhdistelmä, josta on vähän niinkuin pakko saada pentu.
Koiramäärähän on tällä hetkellä se yksitoista koiraa. Yhtäkään hetkeä näiden karvaturrien kanssa en vaihtaisi pois, vaikka onhan meillä ollut myös vaikeuksia. Tässä blogittelutauon aikana on myös ollut koiria, joiden poismenoa olemme saaneet surra. Yhteensä seitsemän omaa koiraani on nyt sateenkaarisiillan tuolla puolen ja kaikkia näitä muistelemme edelleen lämmöllä ja rakkaudella.
Aiheesta eksyminen lienee mielipuuhiani, sillä lupaamaani esittelykierrosta kennelin pihamailla ei näemmä koskaan tullutkaan. Ehkäpä vielä jonain päivänä saan aikaiseksi kirjoittaa senkin pätkän ja pääsette tutustumaan lähemmin elämäämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti