Aktiivisuus nollassa

Jo pitkään minua on kutkutellut hankkia uusi saksanseisojauros meidän remmiimme. Nyt on sitten lähtenyt Ruotsiin Maja Grönroosille (evm) varaus karkeakarvaisesta kaverista, jonka pitäisi kotiutua tuossa ensi kuun puolessa välissä. Jännityksellä odotan jo nyt poikaa kotiin, onhan se aina jännittävää saada uuden linjan edustaja kenneliinsä ja muutenkin uudet koirat tuovat aina mukanaan uusia haasteita.

Vanhuus alkaa paistaa jo joidenkin koirien kohdalla Venga (Blackenna's Viva La Vida) ei enää ole yhtä vauhdikas ja energinen kuin ennen ja lonkatkin vähän vaivaavat. Se ei enää jaksa telmiä toisten koirien kanssa samalla tavalla kuin ennen, mutta sellaista elämä on, välillä tulee suru-uutisia ja niiden kanssa on vain kyettävä elämään. Ja saammehan me vielä Vengan kanssa viettää varmasti monia ikimuistoisia hetkiä ennen sen poismenoa, joten emme sure vielä.

Erkin (Acarden Erämaan Kulkija) kanssa alamme nyt kiertää kisakenttiä ihan tosissamme. Erkilläkin kun on lahjoja ja onhan tuo perinyt isänsä (Blackenna's Viva La Vida "Venga") loistavat paimennustaidot, joten luulisi että paimennusvalionarvo on vähintäänkin realistinen tavoite tämän herran kohdalla. Perusradanhan Erkki kävi suorittamassa jo 12. maaliskuuta saaden hienot 41 pistettä, mutta sitten onkin ollut pientä kilpailutauontynkää.

Näin aktivoiduin myös Acarden kotisivujen päivittelyssä ja uutta ulkonäköä saatiin sinnekin. Vähän keväisempää ja raikkaampaa vastapainoksi edelliselle siniselle ja erittäin tummalle ulkoasulle. Näillä mennään nyt vähän aikaa.

On ihanaa huomata, kuinka kevät tulee ja tuo mukanaan myös kesän. Lumet ovat täältäkin jo miltei kokonaan sulaneet, mitä nyt autoteiden varsilla näkyy muutamia mustia lumikasoja siellä täällä. Koirathan ovat toki ihan innoissaan lämmenneistä ilmoista ja muutama tuolla pötköttelee juuri nytkin lämpimässä auringossa. Itsekin voisin mennä vähän laittamaan pihaa kuntoon, se on nimittäin aika järkyttävän näköinen juuri nyt.

Uutta blogia!

Vanha blogi on nyt historiaa ja uusi on silmienne edessä. Toivon vain että jaksaisin kirjoitella tätä vähän pidempään kuin edellistä blogia, johon aika ja jaksamus eivät juurikaan riittäneet. Nyt vajaan kahden vuoden bloggailutauon jälkeen kokeilen uudestaan ja sitten näemme mitä tapahtuu.

Kuinka ollakaan, sain huomata että Acarden pehkojen ja saksanseisojien kanssa on vierähtänyt kohta huimat kolme vuotta. Kesäkuussa tätä rumbaa on siis kestetty ihan kiitettävän kauan. Tottakai me koirien kanssa juhlistetaan tätä vähän mökkeilemällä ja ylipäätänsäkin hihhuloimalla ympäriinsä, ei sitä joka päivä kolmea vuotta täytetä.

Tämän blogin avaustekstin nojalla olisi kai ihan hyvä sanoa sananen kennelistäni. Acardehan sijaitsee tosiaan Haukiputaalla, Oulun läänissä. Asumme suurella tontilla, jossa koirilla on hirmusti tilaa vaeltaa. Toisaalta koiralauman pienentyessä olen alkanut suunnitella muuttoa kaupunkiin. Kaikki olisi lähempänä ja elämä helpottuisi muutoinkin kamalasti. Koiria on kuitenkin vielä niin monta, että johonkin kerros- tai rivitaloasuntoon muuttaminen olisi suorastaan itsemurha. Eihän sitä tiedä, jos meille taas joku yllätyskoira putkahtaa, eihän sitä tiedä jos vastaan tulee joku ylitsepääsemättömän ihana yhdistelmä, josta on vähän niinkuin pakko saada pentu.

Koiramäärähän on tällä hetkellä se yksitoista koiraa. Yhtäkään hetkeä näiden karvaturrien kanssa en vaihtaisi pois, vaikka onhan meillä ollut myös vaikeuksia. Tässä blogittelutauon aikana on myös ollut koiria, joiden poismenoa olemme saaneet surra. Yhteensä seitsemän omaa koiraani on nyt sateenkaarisiillan tuolla puolen ja kaikkia näitä muistelemme edelleen lämmöllä ja rakkaudella.

Aiheesta eksyminen lienee mielipuuhiani, sillä lupaamaani esittelykierrosta kennelin pihamailla ei näemmä koskaan tullutkaan. Ehkäpä vielä jonain päivänä saan aikaiseksi kirjoittaa senkin pätkän ja pääsette tutustumaan lähemmin elämäämme.